#36
Post
by Jagala » 18 May 2010, 13:59
Veikko Karhunen list of sources for his "Raatteen tie" mentions simply "war diaries of the battalion and the companies", but some of the company diaries may indeed have been lost in battle or in transit or never kept properly in the first place.
Anyway, according to a drawn map in his "Raattentieltä Turjanlinnaan" there were two enemy strongpoints on or near the western shore: one further west, close (~500 m) to Nietussaari, and another down south, close (~500 m) to the southernmost tip of Hulkonniemi, They were both in the path of III/1./IV KT-Pr during the attack on Dec 17th. The first was taken soon after 0900 hours but the latter was only partially destroyed and the rest was isolated (with dire results the following morning):
Veikko Karhunen: Raatteen tie (1970)
pp. 59-62:
IV/KT-Pr:sta tuli 15.-26.12 väliseksi ajaksi joukko-osasto, jota käytettiin “tilkkeeksi” tarvittavissa paikoissa. Se oli kaksi viikkoa kestäneessä yhtäjaksoisessa toiminnassa kulunut. Se oli ollut myös alistettuna komppanioittain toisten pataljoonien komentoon, mikä käytännössä merkitsi puutteellisia huoltomahdollisuuksia ja yleensä raskaita tehtäviä.
I./IV/KT-Pr:n päälliköksi oli määrätty jääk.res.ltn. L. Rusasen haavoittumisen johdosta res.vänr. Heikki Karhu ja I joukkueen johtajaksi res.kers. K. Valtanen. Komppania marssi 15.12. Kurimoon lepoa ja täydennystä varten. Res.vänr. H. Karhu ilmoitti 15.12. patl.kom:lle seuraavaa: “Käskystä ilmoitan, että komppania majoittui viime yönä Kurimoon. Saanen ilmoittaa, että komppanian kokoamista, järjestämistä ja lepoa varten on saatava aikaa. Komppanian päällikkö haavoittui. Kaatuneita on 1 + 3, haavoittuneita 2 + 1 + 8 ja kateissa 4 miestä. II joukkue on komennuksella vartiopalveluksessa. Toimitusjoukkue on hajallaan, joten huolto ei toimi kunnollisesti. Miten saadaan komppaniamme taas taistelukuntoon?"
16.12.sai 1.K esikäskyn siirtymisestä Hulkonniemeen hyökkäystä varten. (…) “os. Airanne (1.(IV/KT-Pr, 10 opasta ErP 15:stä, yksi kk.-joukkue IV/KT-Pr:stä) ja Krh.os Hortling hyökkää Hulkonniemen etelärantaa.”
17.12. klo 4.00 komppania oli vahvennuksineen lähtövalmiina. Sen II joukkue oli alistettu 3. K:n tueksi, joka vielä oli JR 27:n alaisena. 1. K marssi Turjanlinnan maastoon, ryhmittyi taistelua varten ja alkoi edetä Hulkonniemen etelärannan suunnassa itää kohti. III joukkue, jonka johtajana oli res.vänr. U. Kemppainen, sai kosketuksen vihollisen rantatukikohtaan melko pian, valtasi sen ja sai sotasaaliiksi 1 kk:n ja 2 pk:ä; taistelussa kaatui 28 vihollista. Polun suunnassa saavutettiin tavoitteena ollut Hulkonniemen taloaukea. Etenemisen aikana oli jatkuvasti kahakoita vihollisen partioiden kanssa, Rannan lähituntumassa edennyt III joukkue jäi vihollisen kanssa kahakoituaan komppaniasta jälkeen n. 200 m. Vihollinen puolusti taloaukeamaa varustetuista asemista ja komppanian eteneminen pysähtyi. Res.ltn. Airanne ilmoitti os. Karille 17.12. klo 10.20: “Ensimmäinen vihollisen pesäke (kk. + pk.) vallattu, vihollinen tuhottu” ja saman päivän iltana hän ilmoitti: “Yhteys res.ltn E. Lehdon komppaniaan (3./ErP 15) toistaiseksi katkennut, koska komppania siirtänyt asemiaan. Kompp. Karhu osittain teltoissa Hulkonniemen aukeaman länsipuolella, asemissa mm kk.-joukkue ja krh.os Hortling Turjanlinnassa. Puhelinyhteyttä korjataan. Vihollisen pesäkkeen varmistuksessa 2 pk.-ryhmää. Vihollinen liikkui osaksi Hietalahden osaksi Turjanlinnan rannan suuntaan häiriten partioillaan puhelinyhtyksiä. Muuten tilanne ennallaan. (…)
18.12. aamulla oli vihollisen rantatukikohta osittain III joukkueen saartama, mutta avoimesta kohdasta soluttautui vihollisen partio komppanian selustaan ja eteni n. 200 m:n päähän omista joukoistamme. Vihollinen tulitti pikakiväärillä ja haavoitti res.ltn. A. Airannetta, res.vänr. H. Karhua ja res.kers, kompp.vääp, E. Honkasta. Karhu ja Honkanen menehtyivät heti haavoihinsa. Sama kohtalo tuli res.ltn. Airanteen osaksi myöhemmin sotasairaalassa. Komppanian päälliköksi tuli nyt res.vänr. U. Kemppainen ja hän sai tiedon lähteä suunnassa 10-00 ottamaan yhteyttä ErP 15:een. Hän tapasi kuitenkin venäläisen osaston. 1. K oli sillä välin joutunut tykistökeskitykseen, irtautunut vaikeasta asemasta ja palannut Turjanlinnan kautta Kurimoon. Komppanianpäällikkö seikkaili kahden lähetin kanssa Hulkonniemen maastossa ja pääsi venäläisten tulittamana jään ýli. Vasemmalla ollut vahv. ErP 15 oli myös irtautunut ja vetäytynyt Vuonanniemeen klo 16.00 mennessä."
About the second "rantatukikohta" in Leo Karttimo – K.E. Salminen: “Rannikolta Raatteen tielle” (1992),
pp. 158-159:
“Vänrikki Heikki Karhun komppania alkoi edetä Turjanlinnasta käsin kohti Hulkonnientä. Vänrikki Urho Kemppaisen III joukkue eteni rannan tuntumassa kohti venäläisten konekivääripesäkettä, joka oli tehty vanhan tervahaudan pohjalle. Komppanian taistelulähetin, korpraali Tauno Korhosen, tullessa paikalle Kemppaisen joukkue oli jo vallannut muutaman vihollisen konekivääreistä, mutta ei päässyt sanottavasti eteenpäin, sillä taistelu jatkui. Venäläisiä oli kaatunut jo puolisen tusinaa. Hulkonniemen polulle edennyt alikersantti Eeli Keränen varoitti Korhosta konekivääripesäkkeestä pakoon päässeistä vihollisotilaista. Vähä vähältä Karhun paltamolaiset pääsivät eteenpäin. Suomalaisten konekiväärijoukkue asettui asemiin Hulkonniemen taloaukean reunaan."
“Kun Korhonen hiihti takaisin Karhun komentopaikalle, oli kahakointi vihollisen kanssa täydessä käynnissä, Vänrikki Karhun miesten jälkeen oli jäänyt valtaamattomia vihollispesäkkeitä, joissa oli edelleen valpas miehitys. Niistä avattiin oitis tuli suomalaisia vastaan. Konepistoollimies Tauno Kemppainen ja seitsemän muuta miestä sai tehtäväkseen kiertää takakautta pesäkkeiden lähelle ja tulittaa sieltä vihollista. Ankarassa tulessa miesten oli edettävä konttaamalla. Osa takimmaisten pesäkkeiden venäläisistä lähti pakoon ja pahaksi onnekseen heidän reittinsä osui juuri Hulkonniemestä Turjanlinnaan johtavalle polulle, missä luutnantti Arvo Airanne, vänrikki Heikki Karhu ja paltamolaisten vääpeli, “komppanian äiti”, kersantti Eemil Honkanen lukivat karttaa. Yksi pesäkkeestä paenneista punasotilaista ampui juostessaan pikakiväärillä kohti miesryhmää, jolloin Honkanen kaatui ja Airanne sekä Karhu haavoittuivat.
Osasto Airanteen hyökkäys pysäytettiin heti ja miehille annettiin käsky tulla pikimmiten pois alueelta.
Taistelulähetti, korpraali Tauno Korhosen tullessa esimiehensä, vänrikki Heikki Karhun teltalle olivat miesten ilmeet vakavia. - Tauno, tulepa tänne! Kutsui Karhu lähettiään ja näytti kädellään, että Korhonen laskeutuisi hänen viereensä teltan lattialle. Käden ojennukselta Karhu antoi ymmärtää, että hänen oli vaikea puhua."